keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Mitä matkasta tarttui puseroon

Kotiinpaaluusta on nyt kulunut melkein viikko. Olemme molemmat palanneet arkeen kotimaassa niin töissä kuin kotonakin. Meillä on ollut aikaa pohtia kokemaamme ja päätämme blogimme näihin ajatuksiin.

Nuorisotyöntekijän tärkein työväline on oma persoona. Kansainväliset liikkuvuusjaksot tukevat opiskelijoiden henkilökohtaista kasvua ihmisenä ja samalla ammattilaisena. Itsetuntemuksen lisääntyessä kohtaamisen taidot vahvistuvat. Matka toi varmuuden siitä, että meidän on myös jatkossa tarjottava opiskelijoille kasvun mahdollisuuksia myös Euroopan ulkopuolella. Kun kulttuuriset peruselementit ovat riittävän erilaiset, on helpompi kyseenalaistaa oman kulttuurin itsestäänselvyydet. Omassa kulttuurissa peilaamme itseämme ympäröivästä yhteiskunnasta. Vieraassa kulttuurissa peilit heijastavatkin meistä uudenlaisen kuvan. Arki toisessa kulttuurissa myös konkretisoi maailman erilaiset "normaalit".

Matkalla mukana olleet suomalaiset työelämäyhteistyökumppanit olivat aidosti vaikuttuneita paikallisten kolleegoidensa tekemästä työstä. He toimivat työpaikkaohjaajina ja välittävät osaltaan kokemuksiaan opiskelijoille.

Matkan aikan yhteistyö pitkäaikaisten kansainvälisten partnereiden kanssa lujittui entisestään. On tärkeää tavata ihmisiä kasvokkain, koska sähköinen viestintä jättää aina tilaa tulkinnoille ja väärinkäsityksille. Myös uusien kontaktien luominen onnistui odotusten mukaisesti.

Vaiherikkaan matkan aikana kameroihimme tarttui monenlaisia kuvia. Alla olevan kuvagallerian myötä välitämme hetkiä matkamme varrelta.

Lähtekää rohkeasti reissuun ja tutkikaa maailmaa! Muistakaa kirjautua sisään tähän hetkeen!

T. Mika & Satu






  










 


 



  


 
















torstai 23. maaliskuuta 2017

Kotimatka

Kotimatka alkoi tiistaina kukonlaulun aikaan - kirjaimellisesti. Yhtä aikaa soi herätyskello ja naapurin kukko. Aurinko ei vielä ollut noussut, kun Mustafa heitti meidät bussipysäkille. Tummaa taivasta halkoivat elosalamat. Hyppäsimme Ratko -bussiin ja matkustimme takaisin DarEsSalamiin.
Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä. Olimme varanneet hotellin Kisutun kaupunginosasta lähempää lentokenttää.
Illalla teimme tuliaisostoksia samalla kun tutustuimme lähiympäristöön.
Todella hyvin nukutun yön jälkeen matkasimme aamuruuhkassa lentokentälle.
22 tunnin ja kahden lennon vaihdon jälkeen olimme vihdoin Helsingissä. Siitä matkasimme vielä viimeisen etapin junalla kotiin Seinäjoelle ja Ylivieskaan. Olo on väsynyt ja onnellinen. Päätämme blogin myöhemmin, kunhan olemme ehtineet pohtia kokemuksiamme ja matkan tärkeintä antia.

Koneeseen nouse!

Cumuluspilvet Mosambikin yllä.

DAR-JNB-MUC-HEL

Kangen bussiasema ennen auringon nousua.

DarEsSalamin satama iltavalaistuksessa.

 
Kissa oli hyvästelemässä meidät aamulla matkaan.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kange

Ma 20.3.2017
Aamu alkoi vierailulla aluehallintovirastoon, jossa meidät vastaanotti perusopetuksen aluejohtaja Mrs. Fatima. 
Tänään tutustuimme myös Kangen 4h järjestön toimintaan. Vierailimme Majani Mapanan peruskoulussa. Koulussa on luokilla 1.-7. n.500 lasta, mukaan lukien erityislasten luokka. Meidät otti vastaan koulun johtajaopettaja Anna Mamiro. Oppilaat järjestivät meille hienon tervetuliaisesityksen. Koulussa toimii 4h:n alullepanemana hyötypuutarha. Puutarhassa lapset oppivat hyötykasvien viljelyä. Lapset myyvät itsekasvattamiaan taimia, vihanneksia ja hedelmiä. Tulot käytetään työkaluihin, siemeniin ym. Lisäksi varoilla tuetaan tarvittaessa kerhon jäseniä koulukustannuksissa. Koulun 4h kerhon puheenjohtajana toimiva oppilas kertoi toiminnasta. Kesällä kuivuusjaksojen aikana puutarhan kastelu on työlästä, koska koululla on vain yksi vesisäiliö, joka sijaitsee pihan toisella puolella. Oppilaat joutuvat kantamaan kasteluveden puutarhaan. He tarvitsevat kipeästi toisen vesisäiliön, joka olisi lähellä puutarhaa.
Kahvitauon jälkeen lähdimme tutustumiskäynnille paikalliseen ammattikouluun/ työpajaan. Työpajalla tarjottiin aluksi ompelu- ja kirjontakoulutusta leskille, joilla ei ollu mahdollisuuta elättää lapsiaan miehen kuoltua. Nyt koulutus antaa mahdollisuuden haastavista olosuhteista tuleville nuorille, saada ammattitaitoa ja sen myötä työllistyä. Haasteena opiskelijoilla on valmistumisen jälkeen saada oma ompelukone, jotta voi aloittaa yritystoiminnan. Tuimme työpajan toimintaa ostamalla opiskelijoiden valmistamia tuotteita.
Ehdimme vierailla myös torilla, josta tarttui mukaan paikallisia käsitöitä. Matkalla vastaamme tuli hurja mopojoukko. "GRAZY BODA BODAS" totesi kuljettajamme Mr. Mustafa. Pian 
Mustafa joutui puhumaan meidät ulos tilanteesta, jossa olimme kuvanneet "vahingossa" poliisiasemaa kirjaston sijaan. Viranomaisten kuvaaminen on täällä kiellettyä. Poliisisetä oli hyvin närkästynyt tilanteesta.
Illalla palaveerasimme Mr. Bernadtin ja Mrs. Susanin ja Mr. Josephin kanssa yhteistyömme kehittämisestä. Mukana palaverissa oli Juhani opiskelijoineen sekä Päivi Haapasalo. Jatkossa työssäoppimijakso voisi sijoittua loppukesään/syksyyn jolloin opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua Tansaniassa vuosittain järjestettävälle kansainväliselle 4h leirille. 
Koska seuraavana aamuna meillä oli aikainen lähtö bussilla Dar Es Salamiin, hyvästelimme opiskelijat sekä uudet yhteistykumppanimme jo nukkumaan mennessä.
4h kerhon puheenjohtaja esitteli kerhon toimintaa


 
Oppilaiden tervehdys
Perusopetuksen aluejohtaja Mrs. Fatima ja suomalaiset vieraat

  


Johtajaopettaja Anna Mamiro


 
"Wilma" Kangelaisittain


Our world


Grazy boda boda jengi tauolla.

 
Kangen keskustaa

Ompelija ja asiakas

 


6 tuntia bussissa

Su 19.3.2017

Aamupalan jälkeen kävelimme läheiseen ostoskeskukseen. Haimme evästä bussimatkaa varten ja nostimme paikallista valuuttaa automaatista. Hintataso on yllättävän korkea. Kahvilassa kaikessa rauhassa tuoretta mangomehua hörppiessämme tajusimme, että täällä kello on tunnin edellä ja  myöhästyisimme kohta bussista. Suomalaisella ripeydellä harpoimme hotellille, paikallisten naureskellessa mzungujen kiireelle. Tash kavereineen odotteli meitä jo hotellilla. Ajoimme bussiasemalle.Ehdimme jopa tovin istuskella bussissa, ennen kuin matka alkoi. Edessä oli kuuden tunnin bussimatka pohjoiseen Tangan alueelle. Pyysimme bussi-isäntää heittämään meidät ja rinkkamme ulos Kangen pysäkillä 7 km ennen Tangan päätepysäkkiä. Kuuden tunnin matkan aikana ehdimme ihailla kumpuilevia vehreitä maisemia, lukea, nukkua, syödä eväitä, kuunnella bussissa soivaa bongo flawour ja bollywood -musiikkia sekä seurata bussin TV:stä swahilin kielisiä "salkkareita". Nauroimme samassa kohtaa, kuin muutkin bussissa olijat tietämättämme mille. Vähän ennen auringonlaskua saavuimme Kangen pysäkille, jossa meitä vastassa oli kolleegamme Juhani, 4H:n Päivi sekä kolme nuvaopiskelijaa. Opiskelijoiden blogia voi lukea osoitteessa http://tansania4h.blogspot.com/ 
Söimme päivällistä yhdessä ja suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Kaskaiden
sirkuttaessa kömmimme väsyneinä moskiitoverkkojen alle nukkumaan. Hakuna matata!
Naapuribussissa oli jollakin eväätmukana. Lihapala roikkuu peilistä.

valittiin kuuden tunnin matkaan ilmastoitu bussi.


Bussiasemalla riitti hulinaa.





Avara luonto: Tuhatjalkainen iltakävelyllä.


Tansanian 4H keskus Kangessa. Kuvassa myös Juhani Hakuli Kanneljärven opistolta.



Karibu Tanzania!

La 18.3.

Lauantaina matkamme jatkui Johannesburgista Dar Es Salamiin Tansaniaan. Pienien valuutanvaihtohaasteiden jälkeen saimme lopulta viisumit, ja pääsimme maahan. Ulkona meitä oli vastassa kostea +35C ilmasto. Kollegamme Juhani oli varannut meille majapaikan ja hommannut yhteyshenkilön, joka tulisi meitä hakemaan. Tashia odotellessa istuskelimme rinkkojen päällä ja nautiskelimme ilmasta. Odottelun jälkeen odotimme hieman lisää. Siinä odotellessa monet taksikuskit tarjosivat meille matkaa Zanzibarille, joka on suosittu lomasaari Tansaniassa. Lopulta Tash saapui kaverinsa kanssa ja matka jatkui kohti majapaikkaa. Matka tuntui kestävän pitkään ja ajoimme selkeästi keskustasta poispäin. Meillä ei ollut tiedossa majapaikan sijaintia, koska Juhani oli sen meille varannut. Yhteisen kielen puuttuessa emme saaneet myöskään kuljettajalta selvennystä matkamme päämäärästä. Kadut muuttuivat pikkuhiljaa pienemmiksi, talot huonokuntoisemmiksi ja pimeä alkoi jo laskeutua. Lopulta käännyimme pienelle kujalle, joka näytti olevan umpikuja. Tässä vaiheessa mieleen hiipi jo monenlaisia ajatuksia. Niin vain kujan päästä löytyi Wista's Chalet -hotelli. Kirjauduimme sisään ja veimme rinkat huoneisiin. Kävimme vielä ostamassa Tashin kanssa bussiliput seuraavaa päivää varten. Illalla maistuvaa kana-ateriaa syödessä, pohdimme tuntemuksiamme. Epävarmuuden kokeminen uudessa ympäristössä auttaa meitä ymmärtämään opiskelijoiden tilannetta, heidän tullessa työssäoppimaan ulkomaille. 
Minnekkä lähtis? Johannesburgiin!!!






Wistas Chale Dar Es Salamissa

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Suklaamuffinsseja, liikuntaa ja ystäviä

Aamu alkoi Kids Haven Centerillä teehetken merkeissä. Perjantaisin työelämävalmennuksessa olevat nuoret pyörittävät Centerillä kahvilaa. Tuotto jaetaan näille nuorilla "palkkana". Raaka-aineet he saavat lahjoituksina paikallisista liikkeistä. Tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi vastapaistettuja suklaamuffinsseja, skonsseja aprikoosihillolla sekä banaanikakkua. NAMSKIS ja SLURPSIS! Olimme koko suomalaisella porukalla koolla joten kakut tekivät kauppansa. Opiskelijoiden kanssa kävimme viimeiset käytännön asiat vielä läpi ja päästimme heidät jatkamaan töihinsä. Me puolestamme jatkoimme matkaa liikuntatunnille ChildrensVillageen.

Kyytiä odotellessa ehdimme piipahtaa kirpparilla. Teimme joitakin kirjaostoksia. Mukaan tarttui elämänkertoja sekä matkaoppaita.

Villagessa liikunnanohjaaja Pat ohjeisti nuoret liikkumaan. Perjantaisin heillä on "vapaa liikuntatunti", jossa he saavat vapaasti touhuta Villagen pihamaalla. Nuorten pelaillessa keskustelimme Patin ja valmistavan luokan opettajan Luckyn kanssa. Tietenkin puhuimme jalkapallosta ja sen merkityksestä monelle nuorelle. Opettaja Lucky oli erittäin kiinnostunut tulemaan Suomeen vapaaehtoistyöntekijäksi lastensuojeluyksikköön. Kerroimme heille Suomesta ja meidän kulttuurista. Lähtiessämme jätimme heille jalkapallokenkiä, jotka olimme saaneet lahjoituksena Suomesta. Terri heitti meidät majapaikkaamme ja kiittelimme kuluneista päivistä.

Illalla tapasimme pitkäaikaisen yhteistyökumppanimme Sydney Tommyn, joka pitää nuorisotilaa Lenasian kaupunginosassa. Söimme Sydneyn ja hänen ihastuttavan perheensä kanssa päivällistä läheisessä ravintolassa.
Sydney kertoi surullisia uutisia nuorisotilan kohtalosta. Rahoitusvaikeuksienvuoksi nuorisotila on tällä hetkellä suljettu ja Sydney vaimoineen auttaa lapsia ja nuoria kotonaan. Omistajan vaihdoksen myötä nuorisotilaa ylläpitävä järjestö täytyy rekisteröidä uudelleen. Lupasimme auttaa rekisteröinnistä aiheutuvissa kuluissa. Vain rekisteröityneet järjestöt voivat hakea rahoitusta. Koska järjestö ei tällä hetkellä voi maksaa työntekijöille palkkaa, perhe on vaarassa menettää kotinsa. Mietimme yhdessä vaihtoehtoja nuorisotilan toiminnan varmistamiseksi tulevaisuudessa. Hotellilla rinkkoja pakatessamme pohdimme miten voisimme henkilökohtaisesti auttaa ystäviämme. Oman elämän yltäkylläisyys tuntui äkkiä vaikealta hyväksyä.



Liikuntatunti Childrens Villagessa

Pat, Mika ja Lucky

Tiina, Terri, Satu ja Keijo

Zipporah, Sydney, Mika ja Joshua


torstai 16. maaliskuuta 2017

Malaika

Oli ollut kuuma hikinen päivä Benonissa, Johannesburgissa. Ukkonen karjui ajoittain taivaalla ja pilvet varlsivat taivaalla. Maa oli pitkään ollut kuiva ja pienet sadekuurot otettiin vastaan kiitollisina. Istuin lastenkodin olohuoneessa ja mietin perhettäni joka oli maailman toisella laidalla. Lapset pyöräilisivät juuri kirkkaan valkoista lumista tietä kotiin koulusta. Lasten äiti olisi lähdössä töistä ajamaan kotiin ja tekemään lapsille ruokaa.

Jostakin lastenkodin pihalta, ukkosen ja sateen seasta kantautui kitaran näppäilyä. Lähdin seuraamaan ääntä ja löysin nuoren miehen pienestä varastosta aivan lastenkodin piikkilangoin varustetun portin vierestä. Pikkuruinen huone oli täynnä soittimia jotka olivat parhaat päivänsä jo nähneet. Nurkassa oli   Siistissä pinossa purppuran värinen rumpusetti ja joitakin sekalaisia osia. Kuulin että rumpusetistä puuttui symbaalien ja virvelin jalakset. Lattialla nuoren miehen takana oli kaksi djemberumpua. Pyysin saada kokeilla toista. Nuoren miehen edessä oli kuluneet kosketinsoittimet. Toiset koskettimet olivat pystyssä toisten vieressä. Nämä oli saatu lahjoituksena. Lattialla nojasi seiniin neljä akustista kitaraa. Yhdessä oli vain kaksi kieltä. Yhden kaikukoppa irvisti ikävästi. Seinällä roikkuvassa kitarassa ei ollut kieliä. Nuoren miehessä sylissä makasi pehmeästi yksi lastenkodin kitaroista. Tähän musiikkiliike oli myynyt kielet edullisesti, kun oli kuullut mihin kielet tulevat.

Hetken soitimme yhdessä mitä mieleen juolahti. Nuori mies osasi selvästi käsitellä kitaraa taitavasti. Selvisi että hän oli opiskellut muusikoksi ja halusi intohimoisesti säilyttää perinteisen Afrikkalaisen musiikin. Koska hänellä ei ollut töitä, hän oli jäänyt lastenkodin jälkihuolto-ohjelmaan tultuaan täysi-ikäiseksi. Iltapäivisin hän opettaa lastenkodin lapsille instrumenttien soittoa, koska haluaa auttaaapsia löytämään musiikin ihmeellisen voiman. Voiman jolla jaksaa vaikeinakin aikoina jatkamaan. Voiman joka tuo iloa.

Seuraamme liittyi myös kolleegani pitämään sadetta odotellessamme kyytiä majapaikkaamme. Kolleegani pyysi soittamaan jotain. Nuori mies kysyi arastellen sopisiko jokin afro-jazz kappale. Nuori työtön, lastenkodin kasvatti näppäili alkuun muutaman soinnun jonka jälkeen hän taikoi meille ihmeellisen hetken kaukana maailman äärillä, ukkosen ja sateen säestäessä häntä.

Tämän hetken muistan ikuisesti.
Kiitos Abdul